Candy is dandy but liquor is quicker

Tyhjiä pankkikortteja pöydällinen

Tue, 22 Dec 2009 17:02:26 GMT

Jos joskus kerran menee jokin vikaan tai huonosti tai väärin tai sattuu jotain kamalaa, siitä seuraa IKUINEN epätietoisuus ja epävarmuus, että taasko on näin käymässä. Ajan kanssa siitäkin pääsee varmaan yli, mutta nykyisin ei ehdi ajattelemaan muuta kuin omaa tyhmyyttä ja sitä, että milloin koko homma vihdoinkin olisi ohi. Mutta, tämä edistää ennen fyysisyyttä ja senhän pitäisi mennä edelle etenkin näin joulunaikaan.

Katsoin eilen Just Marriedin ja kaipasin Brittanya JA itkin, pitäisi varmaan hankkia enemmän kavereita, ettei olisi niin vahvoja tunnesiteitä vastakkaisen maailman ääliöihin. Surkeat ajokelit tarkoittavat myös surkeita kävelykelejä, jouluaattona on pidempi matka baariin kuin yleensä. Harvat yhteydenpidot kaatuvat lumipyryyn. Sitten nähdään olenko ällö oharikaveri vai uhrautuva lämpöpukeutuja. Vähyys saa toivomaan vähyyttä, eikä paljoa sitten jaksa. Tylsyys vie pois jännityksestä ja se on talven paikka. Ei mitään uutta, eikä mitään hienoa. Kaikkea voisi olla, jos joskus osaisi miettiä ihan pikkuriikkisenkään verran seurauksia. Koska seuraukset voivat olla pitkät, eikä jännittävää elämää vietetä enää vankilassa. Saako wordpadista jostakin sanalaskuria? Viettäkää hieno tiistai ja muistakaa katsoa 4D.

Viimeksi päivitetty 10 viikkoa sitten

Thu, 17 Dec 2009 13:03:11 GMT

..mutta koska livejournal on kuin kauniit ja rohkeat, niin siinä pysyy kärryillä vaikka seuraisikin kahden ja puolen kuukauden välein. Ja toisaalta, jos ei tapahdu mitään, niin ei tarvitse sanoakaan mitään. Kohokohdat näinä päivinä ovat lähinnä juuri K&R:t, ja onhan se hyvä sarja. Ja kyllähän sitä alkaa olla jo siinä iässä, että ei ole mitään muutakaan tekemistä.
Tänään harjoitellaan idyllisyyttä ja tehdään piparkakkutaloja. Huomenna on tyttöjen päivä ja osittainen alennusmyynti. Illalla voi purkaa turhautumisensa täysin saamattomaan ja haluttomaan viikkoon esimerkiksi lasillisella tai pullollisella viskiä. Turhautuminen kasvaa samassa suhteessa monen muun asian kanssa. Mutta jos hetken kestää hankalampaa aikaa, niin kyllä se siitä. Jos vaan ensiksi kestää sinne asti. Mutta välillä pitää oppa virheistä vaikeimman kautta. Sillä mites se meni; frustraatio -> aggressio -> mökötystä ja haulikoita.
Mutta sinänsä, vaikka kaikki tekemisen puute on lähes kokonaan itsestä kiinni, niin pieni motivaation poikanen helpottaisi kovasti. Nykyisin istun sohvalla ja odottelen lottovoittoa, joka helpottaisi kaikkea. Loppujen lopuksi se ei auttaisi yhtään mitään. Voisi tosin ostaa akvaarion ja tuijottaa sitä, jos televisiosta ei tule mitään.
Ryhdistäytymisestä kertoo esimerkiksi päivittäminen, omistautumisesta kertoo tuhlaaminen. Joskus se, että sanoo kyllä, silloin kun haluaisi sanoa ei, on paljon hienonpaa, kuin se, että saa oman tahtonsa läpi. Ja ei, nyt en puhunut alkoholista, huumeista tai anaaliseksistä(niihinkin toki mahdollisesti pätee, mutta nyt ei ole kyse siitä), vaan yleisestä Miellyttämisestä. En edes itse tiedä mistä puhun, varmaan johtuu tästä keväästä (vai mikä tää nyt on) että tuntuu kovin paljon enemmän positiivisesti emotionaalisesti virittyneeltä. Pakko yrittää kierrellä, koska en ole valmis sanomaan mitään ääneen.
Suurempaan kaupunkiin, missä ahdasmielisyys jakautuu tasaisemmin.

Vaihtelevuutta näihin päiviin kiitos

Thu, 08 Oct 2009 10:49:45 GMT

Tekniikka ei toimi, samalla kun jotain vie korjaukseen, jokin muu hajoaa.

Ei sillä, en minä niillä mitään tee, mutta yleinen ilmapiiri on vitutusta pahimmillaan ja lohdutusta vailla. Mutta minkäs teet, parhaillekin käy joskus näin. Yritän saada jotakin aikaan, mutta en muista päivämääriä tai sopimuksia. Jos saan rahaa huomenna, annan kaikki pois samantien. Tupakkalakko ei toimi ja kohta on jo marraskuu, en ole saanut aikaiseksi sitäkään vähää mitä piti. Tulen vanhaksi ennenkuin huomaan ja ainoa mitä on, on epätoivoiset yritykset saada jotain pysyvää.

En ole pitkään aikaan ollut näin ystävällinen, enkä ole pitkään aikaan pitänyt kaikista näin paljoa. Vielä kun aurinko paistaisi ja kaikki muutkin hymyilisivät. Olen melkein iloinen että lauantaina aamulla on työpäivä, eikä tarvitse olla epätoivoisen väärinymmärretty ja väärässä paikassa.

Laiskuutta ja Lidlin kaljaa

Fri, 25 Sep 2009 08:41:48 GMT

Melko kaoottista hermoilua viime aikoina. Perjantaina päätin olla kotona ja oli oikein mukavaa, mutta sanomistahan siitäkin tuli sitten myöhemmin. Itsekin hiukan hämmennyin, mutta pääsin siitä oletettavasti yli melko nopeasti. Lauantaina olikin ihana herätä 39 asteen kuumeeseen ja lähteä reippaana kissaan. Illalla tarkoituksena oli vetää hullu perseet, mutta asia kääntyi niin, että menin annille, missä oli jo anu ja roope, join lasin kuumaa rommia ja nukuin, kun ne muut katsoivat Miehet, jotka vihaavat naisia. Ryhdistäydyin kuitenkin ja lähdin Meskuun, mikä oli surkein reissu ikinä. Sunnuntain ja maanantain sairastin vielä ihan hulluna, mutta tiistaina alkoi jo maistumaan taas, ja illat venähtivät. Kämppis arvostaa, kun jokainen ilta on venynyt vähintään kahteen ja se kuitenkin viettää aamuvuoroviikkoa.

Tänään piti olla ryhdistäytymisen päivä, mutta olen jotenkin niin tahattoman iloinen eilisen väärinkäsityksen selvittämisestä, sanon kaikille, että iloitsen kodillisuudesta, mutta saattaahan kyse olla jostain muustakin. Toivottavasti ei. En jaksa nousta sängystä, enkä tehdä mitään muutakaan. Teen sitten illalla, tai sunnuntaina. Tai joskus. Ei kai tässä ole mikään hirvittävä kiire. Huomenna saatan ilmoittaa töihinkin, etten ole enää sairas. Kiinnostus on nollassa, koska sain eilen 70e ylimääräistä. Tarjosin kaljaa itselleni ja kämppikselle. Se niistä sitten. Tänään voi taas viedä pulloja ja harkita elämää uudestaan.

Pelaan yöt Crash Bandicootia, ah nostalgia.

Perjantaiaamu

Fri, 11 Sep 2009 07:49:59 GMT

Eilen oli sopivaa tulla kotiin, istahtaa sohvalle ja katsoa televisiosta Harper's islandia(hui) ja ottaa sivistyneesti muutamaa pirraa. Tänään reippaana tyttönä vein ne muutamat sivistyneet oluttölkit kauppaan ja sain 7 e 40 snt. Hetken oli rikas olo, mutta sorruin ostamaan tupakkaa, joten kaksi vaivaista euroa jäljellä.

Tälle perjantaille on niin mahtavan upeat köyhäilysuunnitelmat, että tunnen itseni melkein opiskelijaksi. Menemme Sannan kanssa kirkkopuistoon hakemaan pulloja, että saamme rahaa mennäksemme huomenna MESKUun. Saavatpahan viisitoistavuotiaat ja niiden vanhemmat hiukan tukea meitä näin tiukan paikan kohdalla.

Tänään piti leipoa korvapuusteja, mutta jotenkin olen melko varma että anni unohtaa eilisen sopimuksen, tahattomasti tai tahallaan, enkä minäkään jaksa soitella perään. Tänään ei ole yhtään niin nälkä kuin eilen.

Johan on perjantaitakin odotettu, mutta näin lomalaisena ja tipattoman syyskuun pitäjänä siitä ei ole mitään iloa. Lipsahduksen toivossa lähden tänäänkin iltaa viettämään ja yötä vastaanottamaan. Onnea Yölle hienosta levymyynnistä Loiston kanssa.

Sängyn reunalla on erotiikkalehden kannet. Luin sitä tiistaina iltasaduksi, sisältö puuttuu, aatu vei sen mukanaan. Pitää olla kiitollinen siitäkin vähästä, mikä mulle jätettiin. "Liukkaat lesbotytöt tyydyttää itseään isolla surisevalla sauvalla...." "Muhkeat munkkini panovalmiina... soita minulle t. Uhkea-Ulla". Niinpä, huoh. Kuulostaa ihan Aku Ankka-versiolta pornolehdestä. Mutta ei pidä nirsoilla, yksi kuva (tai puhelinnumero) kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa.

Edellinen merkintä 42 viikkoa sitten

Wed, 09 Sep 2009 05:43:26 GMT

Nyt olis kone, joka toimii ja koti, jossa on pelkästään aikaa.

Lukeeko näitä enää kukaan?

Kolmen istuttava pöytä tuossa vasemmalla ja liikaa tilaa vaatekaapissa. Onpas naisellinen olo.

voi huoli joka painaa

Thu, 13 Nov 2008 07:00:13 GMT

Hirveitä tulevia parisuhdeongelmia.
Olen miettinyt vaan kaikkia mahdollisia ongelmia mitä tulee vastaan parisuhteessa ja nyt päätin muuttua munkiksi.
1.Missä vaiheessa loppuu vieraskoreus(karvat,pierut)
2.Kuinka paljon saa juoda alkoholia
3.Miten selvitä erisuuruisista seksuaalivieteistä
4.Mitä tehdä jos poikaystävä kosii liian aikaisin
5.Kuinka kauan pitää seurustella ennenkuin tarvitsee ostaa lahja(synttärijoulu)
6.Missä vaiheessa pitää varoittaa lapsenhankintasuunnitelmista, että toinen osaa peräytyä, jos suunnitelmat eivät yhtene
7.Voiko yksinasuvalla sinkkumiehellä olla kissaa, onko kellään
8.Saako parisuhteen voittaa biljardissa
9.Tarvitseeko poikaystävää tavata jos on itse kovin sairas

??????????????????????????????????????????????????

Miten kukaan voi selvitä tälläisestä?

Ainiin, mulla on kylmä ja tylsää, tekisi niin mieleni hieman riipaista.

VOI CHERYLL MINKÄ TEIT KUN TIPUIT. Ihan paska BB-yleisö, kuka tuolla oikein äänestää? Ameebat? Kaikki on nyt ihan perseestä, paitsi anniina, mut se on uus niin se ei saa voittaa, joten jos vaikka heittäis kaikki noi pois tuolta talosta ja annettaisiin rahat hyvään tarkoitukseen(mulle, köyhille aaseille, huumevelkoihin).

Tue, 14 Oct 2008 10:12:55 GMT

Raivostellaan sitten kunnolla kun kerran aloitettiin.

Toinen asia mikä ärsyttää, on se, että kun kirjautuu jonnekin foorumille, joka on kohtuu tunnettu ja voisi kuvitella sen olevan laadukas, niin vitut. Siellä on toinen toistaan ihan OIKEASTi surkeampia tekeleitä, ja silloin vituttaa, koska paikkaan pääsee kuka tahansa JA KAIKKIA KEHUTAANKIN joten ei ole mitään merkitystä olla

Ja vieläkään en totu tähän turengin pienuuteen. Tosin nyt olin viikonloppuna kohtuu kiltisti. Morkkis on olematon ja pelkästään anu hiukan suuttu mulle ja heidi, mutta koska en kunnolla muista syytä niin en hermostu siitä.
Toisaalta hyvä mieli voi johtua siitä, että koko baarissa ei ollut ketään. No, eipähän tarvinnut kohdata lohikäärmettä, joka kuulopuheiden mukaan ajattelee ehdottomasti liikaa ja liian väärin.

jotain kumpuaa

Tue, 14 Oct 2008 08:55:58 GMT

On jälleen kerrakseen asioita, jotka ärsyttävät. Niitä vaan Ei voi jättää sanomatta.

Nyt tuntuu siltä että kadotan pikkuhiljaa identiteettini. Tai lähinnä otteeni ja suhteeni siihen, sillä sitä joutuu nykyään muokkaamaan harva se päivä. Ei vanhassa mitään vikaa ole, mutta kun sen tärkeimmät osat ovat käytössä jossain muualla, se ei tunnu enää omalta.

Ihmisillä on suuri tarve tuntea olonsa ainutlaatuisiksi, se on jäänyt pois kuuluisasta tarvehierarkiasta(en muista kenen), mutta jokainen sen tietää. Tai mikäli ei tiedä, se johtuu siitä että he kuvittelevat olevansa ainutlaatuisia halutessaan olla ainutlaatuisia. Ihan sama, tämä nyt oli pelkkää johdattelua kohteena minä ja Ongelma.

Kyseessä on se, että aina kun löydän jotain hienoa asiaa/elämäntapaa/pakasteruokaa mitä tahansa, niin se sama asia on yhtäkkiä erään toisenkin uusi oma juttu. Ensimmäiset kerrat eivät haitanneet, olin vain "niin, eikö olekin yltiömageeta(en ihan näillä sanoilla)". Toisetkaan kerrat eivät olleet niin vakavia tietyissä asioissa, sillä yritin ajatella yhteishyvän kannalta; "jos annan rahaa 20e kuussa jääkarhuille, koska haluan suojella niitä, niin eikö minun pitäisi olla iloinen siitä, että jääkarhut saavat 40e kuussa, siksi että joku matkii minua?" Mutta ihan kaikkea ei voi selittää tälläkään. Mitä hyötyä on maailmalle siitä, että kahden ihmisen iltarutiini on se, että yöpaidaksi puetaan päälle sen värinen vaate, kuin viimeisellä henkilöllä, joka näkyy Salatuissa Elämissä, on ollut yllään? EI NIIN MITÄÄN!

Kuulostaa ehkä hiukan lapselliselta ja pikkumaiselta, vaikkei pitäisi. Tämä ahdistaa siinä määrin, että pitää olla hiljaa mahdollisista haaveista ja odotuksista ja aikomuksista, sillä muuten minun tulevaisuuteni saattaa olla jonkun toisen tulevaisuus itseni sijasta ja vain siksi etten osannut pitää suutani kiinni. Toisilla on aina parempi tuuri kuin toisilla.

Sanotaan, että matkiminen on imartelun vilpittömin muoto. Toki uskon että voi pitää paikkansa, mutta onko imartelun kohteena olo jatkuvasti välttämätöntä? Mieluummin ehkä kestäisin täysin vastakkaista kritiikkiä. Asia olisi eri, jos samanlaisuus olisi ollut tapana alusta alkaen, oltaisiin tutustuttu koska ollaan samanlaisia. Mutta koska näin ei ole, ei ole myöskään hyvästä ihmissuhteelle muokata erilaisuutta samanlaisuudeksi. Kuten vastakkaisessa tapauksessa ei olisi hyvä,jos samanlaiset eivät olisikaan enää samanlaisia. Mahdollisuus vapaaseen elämään on kiven alla. Muutama kuukausi(?) sitten MissMixissä oli henkilöesittely, jostain vanhasta kauhuleffasta, jossa oli kyseessä samankaltainen ongelma, hiukan vakavammassa mittakaavassa tosin. Ehkä pitäisi vuokrata ja esittää se, voisi ehkä olla siten helpompi ilmaista se, etten minä tahdo elää kauhuelokuvassa. Ylidramaattista, ehkä, mutta samanlaisuus on sairaus.

Eikä tämä edes lopu tähän. Pienempiä yksityiskohtia, jotka ovat sitä vakavampia. Onko mikään niin KAMALAA kuin se, että joku toveri lainaa lempikirjaasi/-leffaasi, jota olet kehunut maasta taivaisiin, ja PITÄÄ siitä? Se on ok, jos hän ei pidä siitä ja sanoo sen, mieluiten ehkä ilman perusteluja, sillä mielipidekiistat ovat ennenkin tappaneet. Sekin on ok, jos hän pitää siitä ja sanoo että 'joo, se oli ihan ok'. Kaikki on hyvin myös silloin, jos hän pitää siitä samalla tavalla kuin sinä itse, on myös hyvä olla joistan asioista eri mieltä, ja voitte yhdessä analysoida sitä kilpaa ja itkeä ja nauraa ja pukeutua hattuihin.

MUTTA SILLOIN OVAT ASIAT HUONOSTI, jos hän sanoo pitäneensä siitä Oikein Kovasti, kenties hänen uusi lempikirjansa oikein, mutta hän keskustelee siitä niin junttimaisella tasolla, niin kirjaimellisesti, niin tylsästi, että pistää oikein miettimään, miten on mahdollista, että joku yli 2-vuotias päästää suustaan sellaisia latteuksia. Silloin tekisi mieli vain sanoa että ole hiljaa, sillä sinun käsittämisen tasosi ei riitä alkuunkaan tämän kirjan ymmärtämiseen. Silti jämähtää vain korjailemaan sen ihmisen vääriä ja yksinkertaisia käsityksiä, sellaisia, joita ihminen selostaa kun on lukenut uutisen puoliunessa,

Toisia ärsyttää ihmiset, jotka eivät tajua mitään käytännön elämästä, omasta puolesta voisin sanoa, että 100000000x ärsyttävämpiä ovat ne, jotka eivät osaa ajatella mitään muuta kuin sitä, miten päin vasaraa pidetään.

gimme more

Sat, 13 Sep 2008 15:27:54 GMT

Sana saamaton on jälleen saanut uuden merkityksen. Kävin torstaina hakemaan krapulan takia sairaslomaa, ja sain loppuviikon vapaaksi. Pää oli täynnä yleviä ajatuksia siitä, miten käytän kaksi ylimääräistä vapaapäivää siivoukseen, piirtämiseen, kirjoittamiseen, ulkoiluun, kyläilyyn tai johonkin mihin ei muuten muka ole aikaa. Kuvittelin potevani hirveitä omantunnon tuskia lintsauksesta.

Olisihan se pitänyt arvata miten siinä käy. Torstaina kävin kaupassa hakemassa kaljaa ja linnottauduin sohvalle niitä lipittämään. Kaljat loppui ja sitten siirryin tupariviinaksiin. Näin jatkui aamuseitsemään asti. Televisio on paras seura. Godtv-ltä tuli lastenohjelmia kolmelta yöllä. Perjantaina taas olin ylhäällä sen verran että tein valmiskroissantteja, muuten makasin sohvalla, join viiniä ja katsoin telkkaria, kunnes nukahdin matrixiin. Tänään yritin olla pirteä ja siirryin lattialle nukkumaan. Jossain vaiheessa päätin lähteä kauppaan piristymään ja ostamaan uusimman IMAGEn. Sitäpä ei valintatalossa myyty, joten ostin vain lonkeroa ja seiskan.

Tiedän myös kohta olevani työtön, mutta katsoin silti parhaaksi kieltäytyä työstä, joka olisi suhteellisen varmasti jatkuvaa, ja josta tienaisin 1500e kuussa. miksikö? Siksi, koska ajattelin etten jaksa kuitenkaan mennä joka päivä töihin aamukuuteen. Ja etenkin näin joulun alla päätös oli oikein kannattava, koska maksettavaa on niin että huimaa, mätkyjä ja matkamaksuja muutamankin tonnin edestä. Lisäksi tietysti vielä vuokra ja laskut ja muu eläminen. Nyt ärsyttää niin, että voisi vaikka mennä hienostuneesti parille(kymmenelle).

Haaveilen kylpyammeesta. Ei sellaisesta missä on se istumiskoroke, vaan pelkästä altaasta. Se olisi niiin ihana. Vähän kriteerejä seuraavaa kämppää ajatellen. Tosin nyt tuntuu, että riittää kunhan se on halpa eikä ole täynnä kärpäsen pesiä. Ja että alakerrassa olisi kauppa tai kioski.

Pelkkä väri ei muuta ovea ikkunaksi. Tajusin vasta nyt. Häkit ovat ahdistavia, varsinkin omatekoiset.

Australian huippiksen lara näyttää ihan mena suvarin ja brittany murphyn sekoitukselta. Toivottavasti se voittaa.

thankyou for being a friend

Sat, 02 Aug 2008 05:26:54 GMT

Unirytmi. Kumma tarina, menin nukahdin perjantaina päivällä kahdentoista aikaan sweeney toddiin. Heräsin illalla kymmeneltä, katsoin prätkähiiriä, nukahdin jaksoon nimeltä lepakkohiiret. heräsin kolmelta yöllä, kävin pihalla ja söin nuudeleita, anu torkkui hetken ja sekin heräs puoli neljältä. Katsottiin viisi jaksoa tyttökultia ja tässä ollaan.

Tänään on suurenmoinen siivouspäivä. Mieli, keho ja ennenkaikkea huoneisto puhdistuu. Järjestys on tärkeää, tosin hallittu sekasotku huomattavasti antoisampaa ja helpompaa. Uusiin ihmisiin on helppo tutustua kun osaa jättää itsestään pois kaikki ikävät puolet ja dramatisoida vähän totuuksia. Toimivat ihmissuhteet alkavat aina pienillä epätotuuksilla.

pyykinpesuun tarvitsee vettä

Thu, 24 Jul 2008 16:03:24 GMT

Vaikka minulla olisi 13 sohvaa, istuisin silti lattialla. Arkielämää Raamatun ehdoilla. Ja sanoillakin melkein.

Näin unta että olin kampaajalla ottamassa rastoja, mutta jänistin, koska epäilin ettei se osaa tehdä sellaisia kuin haluan, vaan tekee rumat Ami-rastat. ew. Jätin hoitoaineen väliin suihkussa, kampaajista ei ole mihinkään.
Töissäkin on nykyään mukavaa, mutta olisi silti mukava puhua jostain muusta välillä, muusta kuin siitä vitun jätskistä ja jätskinpakkaajista ja kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta mikä niitä kohtaa. Mutta, kaikkien turenkilaisten elämä pyörii Nestlén ympärillä jossain määrin. Ja aina kun puhutaan 'uusista' ihmisistä, niin kun vähän kysyy tarkennusta niin kas kummaa, se on se rian koneenhoitaja, nestleltä, tosin toisesta vuorosta. JÄLLEEN! Onneksi viikonloput tuo vähän etäisyyttä. Erittäin vähän, sillä silloinkin puhe kääntyy jostain kumman hormonaalisesta syystä jälleen töihin.

Turengissa tapaa tuttuja apteekissa keskellä päivää. Osapuolet kyräilevät toisiaan ja kumpikin miettii mitä toinen siellä tekee. Pieni paikka, onneksi molemmat ostivat allergia-aineita. Niin varmaan. Apteekki oli kuin karkkikauppa. mm. Hämeensanomien mukaan sekakäyttö on tulossa muotiin (ei ihan noilla sanoilla) niin että pakkohan se on seurata sitä mikä on in. Vai? Hmph, miksen syntynyt hippiyhteisöön. Olisin kukkapaita päällä.

Tänään olisi hannibalissa VIP-ilta, kuka lähtee kuskiks jos vetäis boheemit kännit? Sieltä saa ruokaakin.
Bill Kaulitz on periaatteessa aika kuumis. Ainakin kun se ryömii mudassa.

nach dir kommt nichts

Tue, 22 Jul 2008 18:50:19 GMT

Päivitän itseäni, hitaasti mutta kohtuu varmasti. Hankin osittain sosiaalista elämää; tietokoneen. Ei tarvitse enää nukkua 16 tuntia päivässä. Turenki disconnect. Tuskin on kovin montaa asiaa kerrottavana, ajatuksetkin pyörii lähinnä jäätelön ympärillä. Siksi satunnaiset mielihalut ovat määrääviä, joten ostin tänään Tokio Hotelin levyn. Yli kymmenellä eurolla. Sattuu myöntää mutta se on hintansa väärti.

Rakensin eilen aamulla, ennen kuutta, taulun Heath Ledger-jokerista. Se on upea. Taulu siis. Vien sen heathin hautakivelle jos joku maksaa matkat. Ja jos sillä on hautakivi.

Lyhyet aikakaudet loppuu ennekuin ehtii käsittää että ne ovat alkaneet. Juuri kun on ehtinyt päästä jujuun sisään, koko homma on ohi. Sitten onkin loppuvuosi aikaa pureskella kynsiä ja miettiä, miten voikaan olla niin hemmetinmoinen luuseri.

"There's been an accident!" they said,
"Your servant's cut in half, he's dead!"
"Indeed!" said Mr Jones, "and please
Send me the half that's got my keys."

Rakkaudella, Nina