On jälleen kerrakseen asioita, jotka ärsyttävät. Niitä vaan Ei voi jättää sanomatta.

Nyt tuntuu siltä että kadotan pikkuhiljaa identiteettini. Tai lähinnä otteeni ja suhteeni siihen, sillä sitä joutuu nykyään muokkaamaan harva se päivä. Ei vanhassa mitään vikaa ole, mutta kun sen tärkeimmät osat ovat käytössä jossain muualla, se ei tunnu enää omalta.

Ihmisillä on suuri tarve tuntea olonsa ainutlaatuisiksi, se on jäänyt pois kuuluisasta tarvehierarkiasta(en muista kenen), mutta jokainen sen tietää. Tai mikäli ei tiedä, se johtuu siitä että he kuvittelevat olevansa ainutlaatuisia halutessaan olla ainutlaatuisia. Ihan sama, tämä nyt oli pelkkää johdattelua kohteena minä ja Ongelma.

Kyseessä on se, että aina kun löydän jotain hienoa asiaa/elämäntapaa/pakasteruokaa mitä tahansa, niin se sama asia on yhtäkkiä erään toisenkin uusi oma juttu. Ensimmäiset kerrat eivät haitanneet, olin vain "niin, eikö olekin yltiömageeta(en ihan näillä sanoilla)". Toisetkaan kerrat eivät olleet niin vakavia tietyissä asioissa, sillä yritin ajatella yhteishyvän kannalta; "jos annan rahaa 20e kuussa jääkarhuille, koska haluan suojella niitä, niin eikö minun pitäisi olla iloinen siitä, että jääkarhut saavat 40e kuussa, siksi että joku matkii minua?" Mutta ihan kaikkea ei voi selittää tälläkään. Mitä hyötyä on maailmalle siitä, että kahden ihmisen iltarutiini on se, että yöpaidaksi puetaan päälle sen värinen vaate, kuin viimeisellä henkilöllä, joka näkyy Salatuissa Elämissä, on ollut yllään? EI NIIN MITÄÄN!

Kuulostaa ehkä hiukan lapselliselta ja pikkumaiselta, vaikkei pitäisi. Tämä ahdistaa siinä määrin, että pitää olla hiljaa mahdollisista haaveista ja odotuksista ja aikomuksista, sillä muuten minun tulevaisuuteni saattaa olla jonkun toisen tulevaisuus itseni sijasta ja vain siksi etten osannut pitää suutani kiinni. Toisilla on aina parempi tuuri kuin toisilla.

Sanotaan, että matkiminen on imartelun vilpittömin muoto. Toki uskon että voi pitää paikkansa, mutta onko imartelun kohteena olo jatkuvasti välttämätöntä? Mieluummin ehkä kestäisin täysin vastakkaista kritiikkiä. Asia olisi eri, jos samanlaisuus olisi ollut tapana alusta alkaen, oltaisiin tutustuttu koska ollaan samanlaisia. Mutta koska näin ei ole, ei ole myöskään hyvästä ihmissuhteelle muokata erilaisuutta samanlaisuudeksi. Kuten vastakkaisessa tapauksessa ei olisi hyvä,jos samanlaiset eivät olisikaan enää samanlaisia. Mahdollisuus vapaaseen elämään on kiven alla. Muutama kuukausi(?) sitten MissMixissä oli henkilöesittely, jostain vanhasta kauhuleffasta, jossa oli kyseessä samankaltainen ongelma, hiukan vakavammassa mittakaavassa tosin. Ehkä pitäisi vuokrata ja esittää se, voisi ehkä olla siten helpompi ilmaista se, etten minä tahdo elää kauhuelokuvassa. Ylidramaattista, ehkä, mutta samanlaisuus on sairaus.

Eikä tämä edes lopu tähän. Pienempiä yksityiskohtia, jotka ovat sitä vakavampia. Onko mikään niin KAMALAA kuin se, että joku toveri lainaa lempikirjaasi/-leffaasi, jota olet kehunut maasta taivaisiin, ja PITÄÄ siitä? Se on ok, jos hän ei pidä siitä ja sanoo sen, mieluiten ehkä ilman perusteluja, sillä mielipidekiistat ovat ennenkin tappaneet. Sekin on ok, jos hän pitää siitä ja sanoo että 'joo, se oli ihan ok'. Kaikki on hyvin myös silloin, jos hän pitää siitä samalla tavalla kuin sinä itse, on myös hyvä olla joistan asioista eri mieltä, ja voitte yhdessä analysoida sitä kilpaa ja itkeä ja nauraa ja pukeutua hattuihin.

MUTTA SILLOIN OVAT ASIAT HUONOSTI, jos hän sanoo pitäneensä siitä Oikein Kovasti, kenties hänen uusi lempikirjansa oikein, mutta hän keskustelee siitä niin junttimaisella tasolla, niin kirjaimellisesti, niin tylsästi, että pistää oikein miettimään, miten on mahdollista, että joku yli 2-vuotias päästää suustaan sellaisia latteuksia. Silloin tekisi mieli vain sanoa että ole hiljaa, sillä sinun käsittämisen tasosi ei riitä alkuunkaan tämän kirjan ymmärtämiseen. Silti jämähtää vain korjailemaan sen ihmisen vääriä ja yksinkertaisia käsityksiä, sellaisia, joita ihminen selostaa kun on lukenut uutisen puoliunessa,

Toisia ärsyttää ihmiset, jotka eivät tajua mitään käytännön elämästä, omasta puolesta voisin sanoa, että 100000000x ärsyttävämpiä ovat ne, jotka eivät osaa ajatella mitään muuta kuin sitä, miten päin vasaraa pidetään.